Kevät on mennyt kiireisissä merkeissä. Monet kerrat aamuyöllä olen lähtenyt auton rattiin ja ajanut jollekin koululle Savossa. Kutsu on saapunut kouluilta tulla teemalla Sanojen voima tai Millaisen jäljen jätämme eli kiusaamisen vastaisilla oppitunneilla. Näillä tunneilla käsitellään kaveri- ja tunnetaitoja tositarinoiden siivittäminä. Nämä ovat tehneet suoranaisen läpimurron koulujen vierailuteemoina. Kohta osaan tunnit vaikka takaperin!

Olen miettinyt, miksi nämä aiheet ovat niin kysyttyjä. Saamieni opettajien ja oppilaiden palautteista olen tullut siihen lopputulokseen, että vaikeiden asioiden käsittely nuorten tasolla vaatii rohkeutta ja aika rajuakin tapaa, jotta sydämet tulevat kosketetuiksi. Nämä molemmat tunnit täyttävät nämä kriteerit ja saavat aikaan keskustelua luokissa ja tuntien jälkeenkin.

Mitä olen oppinut itse? Sen, että koulutyössä ja koulujen tukena tarvitaan uskallusta ottaa puheeksi asioita, joista on usein vaiettu. Nämä ovat mielenterveyden puolella olevia seikkoja; itsetunnon murentuminen, rikkova läpänheittokulttuuri, kiusaamisen vakavat seuraukset, pitkät poissaolot, syrjäytymiset ja jopa itsemurhat. Näiden keskellä nuoret itse elävät ja myös koulujen henkilökunta. Koen syvää tarvetta rientää tähän kantamaan korteni kekoon.

Viimeisimpien viikkojen aikana olen saanut kokea sen, että opettaja tulee itkusilmin halaamaan oppitunnin jälkeen ja kertoo, ettei ole ollut niin vaikuttavalla tunnilla koko 30-vuotisen työuransa aikana. Siitä tiedän, että tämän aiheen käsittelyä tarvitaan kouluissa nyt. Viimeisimpiin viikkoihin mahtuu myös hetkiä, jolloin oppilaat ovat jääneet juttelemaan tunnin jälkeen omista kipeistä asioistaan. Tiedän vieläkin varmemmin, että oppilaat tarvitsevat tänä päivänä juuri tätä puheeksi ottamista. Meidän aikuisten velvollisuus on lähestyä ja olla aloitteellisia.

Tällä viikolla sain oppilaalta vielä kirjallisen palautteen, jossa luki: ”Opin, että sanat voivat luoda myös elämää. Ja ymmärsin, kuinka valtavan suuri merkitys niillä on.”

Jos voin puheeksi ottamisella saada tätä aikaan, lupaan jatkaa tällä linjalla.

Marjut

Marjut Lindholm-Holopainen, Hyvä Savo ry